13.1.2010, Maanantai

Moi.

Mä oon Omelia Taipale, ja mä tiiän, että se ei oo kiva nimi, joten nyt mä oon vaan Oona. Mulla on kivoja kamuja, ja tää on mun uus päiväkirja, jota kukaan ei saa tietty lukee. Koska tää on mun! Mun ikioma, mun, mun, mun. Oona Taipaleen! Mutta, kelaataas mun viimepäiviin. Mä oon miettiny, jos hankkisin saksanpaimen koiran, jollanen mun kamulla Alisalla on. Alisan Musti on tosi kiltti, joten miks mä en vois saada sellasta? Sen nimeks tietty tulis Nappe, koska oon aina halunnu sen nimisen koirulin. Bluejerry, mun siskon hamsteri, on ärsyttävä. Se on siotettu mun huoneeseee, ja se meluu koko ajan. Eikä sisko suostu tiettykää vaihtaa huonetta! Haluu vaa kiduttaa mua. Mulla on isompo huone, mut mä inhoon sitä! Se on niin...niin..nii massaa. "Omelia, nyt on ruoka, tuu ihmees syömää. Tein sun lempparii, kanaa." Äiti saapui mun huoneeseen. "Ai, sä kirjotat tohon uutee. Mitä sä oot kirjottanu?" Luin äitille pikaisesti nää kirjotukset, ja se lähti. Onneks, mut mun oli mentävä syömään.

14.1.2010, Tiistai

  Mä istuin koulun ruokallassa, ja pyörittelin haarukkaa mun ruuassa. Ruokana oli jotain ihme mössöö, ja se ei näyttäny hyvälle. "Mä kuulin, että olit tavannu jonku pojan, Lil? Onkos se totta? Miltä se näytti? Oliks komee? Ällö? Eikää!" Yksi ystävistäni, Sofi, puhui puhelimessa sairaan siistissä topissaan. Lilly oli kipeänä, muuten se ois hillunu Sofin kaa, ja mä oisin ollu yksin, mikä sopii mulle varsin hyvin. Ei mulla oikeestaa ollukaa muita kamuja ku Sofi. Tai olihan mulla tietty joskus Mimosa. Mutta joskus on joskus. Se muutti! Mä en voi uskoo, et nii kävi. Kokosin kamppeeni, moikkasin ja menin. 

Äikän tunti oli katastrorfi. Mulle ainaki, ei muille. Eiku siis, mulle se ei ollu katis, muille oli. "Cat, Cat, ootko kunnossaa?" Lilly hermoili turhaan Catherinen takii. Se on vaa hemmoteltu likka, jolla ei oo omaa elämää!! Mulla tietty oli, muilla ei. "Cat on kunnossa," mä huijasin Lillyy, tyttö alko tosissaa jo tympii mua. "Oona!" Lilly hermostu mulle, koska huijasin sitä Catherinen tapauks. Ei se mua liikuttanu, mut kai ois pitäny...? Mun selkää koputettii. Moi vaan. Piia Joschy tuli mun taakse. Piia on niii inhottava! Ja LIlly jätti mut Piian armoille! "Moi, Piia." Mä olin hermolstunu. Mitä Piia nyt oli keksinu? Viimeks se houkutteli mut kisaan, jossa piti syyä hamppareita. Mä lihosin, eikä äiti anna laihuttaa. Joten...siks en tykkää Piiasta, ja Piia kutsuu mua Omeliaks, ihanku kotona ei sais tarpeeks. "Minulla on todella hieno idea, Omelia." Piia sanoi kirjakielellä, jota kukaan muu kun hän ei käyttänyt. No, Pinja joskus. Pinja onkin Piian sisko, mutta Pinja on kiva, toisinkuin Piia. "No mitä?" Ärähdin. Piia oli hetken hiljaa, tyttö varmaa mietti jotain tyhmää. "Minä ja sinä voisimme mennä elokuviin illalla. Tetterissa on heino elokuva, josta varmaan pitäisit." Onneks ope tuli, ja Piia lähti läskit sormet heiluen omalle paikalleen.

Loppu päivä onnistu kyllä. Tai niin luulin. Serkkuni Krista piipahti meillä, ja kikattelimme mun huoneessa. "Kun mä tulin tänne," Krista aloitti kun olin turvallisesti sulkenut oveni. "Mä näin läskin tytön.Jossain Purotiellä. Oli menos Kanjovin tietä kohti. Sehän on se kymmenen kilsan lenkki teille, tunnetko sä sitä tyttöö?" Krista hihitti. Kalpenin. "Tunnen. Se on Piia. Sun on pakko mennä, Kris! Piia tappaa mut, jos näkee sut. Me sovittiin, et mennää leffaa." Mä hätäilin. Krista näytti voivan pahoin. "Tai, no, se päätti et mennää leffaa. Joku italilainen romanttinen! Hyi että!" Muaki ällötti. Krista alkoi nauraa. "Ei se sua vois tappaa. Sellanen läskikö?" Krista nauroi. Mä nauroin kans, mut mulle tuli vähä huono omatunto, ku en menny, joten, katotaa ny, mitä keksin, ettei Piia suuttuis.

15.1.2010, Keskiviikko

Piia vissii mökötti eilen, koska Pinja mököttää mulle. Mä oon Piian ainut ''kamu'', koska eihän sil muita ookkaa... En mäkää sen kamu oo, mut turha sitä sille on alkaa kertoo! Ei se ymmärtäis, pyörtyis vaa. Tai kuolis. Joka tapaukses, Piia on ällö... :)

Oli ruokatunti, kun hän huomas mut. Katseemme kohtasivat, väläytin sievimmän hymyni...ja Piia tuli eteeni. Yritin kurkkia Piian takaa poikaa, mutta hän oli jo mennyt. "Moi Omeliaaa!" Piia kiljui innoissaan. Väläytin leveän, mutta teennäisen hymyn. "Sori, mun pitää mennä."
Piia oli sit loppu päivän yksin, koska mä en ollu sen kaa, vaan Buuban. Se on afrikkalainen tyttö, ja tosi sievä! Me ollaan hyvii kamuja Buuban kaa. Roslie Banbu, on sen nimi, Buuba vaan lempinimi. Mä oon OIKEESTI Omelia Taipale, mut nyt vaan Oona Taipale.

Mä menin Buuballe kylään. "Faija sais raivarin, jos tietäis et olisi tääl," möläytin, vaik ei ois pitäny. Buuba leikkeli kartongista sydämmiä. "Miten nii?" Tyttö kysyi. "Otan sanani takaisin!" Laukaisin, ja Roslie hymyili.

Illalla riitelin siskopuoleni Annen kanssa. Sopiiko nimet Oona ja Anne muka yhtee? Anne väitti et sopii, (se ei tiiä et mun oikee nimi on Omelia) ja mä väitin, että ei sovi. Voi kakka, sopii! Ai nii, mun nimihän oli Omelia. Omelia ja Anne? Nou, nou. Mun oikee sisko on Emenda, mut se muutti Viroon viimekuussa. Jätti mut Annen armoille. Reilu sisko mulla. Ja mun toinen oikee sisko, Iris, on vaihtarina Sloveniassa. Iriksen tilalle tuli Tia Rosbeg, joka on ihan kiva. Se on opannu suomee, ja aikoo muuttaa tänne. Ja Tia on tosi kiltti, ja REILU, kuulitko Anne, REILU, toisinku sä!

"Kuule Oona," Tia aloitti myöhään illalla leiriytyessään mun ja Iriksen yhteiseen huoneeseen. Mä huokaisin ja kohotin mun pään. Iris päätti aloittaa. "Olipa kerran tyttö, jolla ei ollut ystäviä. Paitsi yksi, tai niinhän tyttö luuli. Sovitaan nyt vaikka, että tämä tyttö on Anna?" Tia aloitti kertomuksensa. Mä nyökkäsin, Anna oli kiva nimi, tyttö sais varmasti helposti uusii frendei. "Anna oli iltaisin yksinäinen, ja itki itsensä uneen. Koulussa hän kävi tuskan aallon peittämänä, ja haki tukea ainoaista tytöstä, jolle uskautui avautua, Arisalle Mutta Arisapa käytti surullista Annaa hyödykseen. Anna ei aavistanut mitään, sillä hän oli niin surullinen. Arisa huijasi monesti Annaa tulemaan paikkoihin, jonne Annalta oli pääsy kielletty, ja naureskeli muiden ystäviensä kanssa, kun Anna potkittiin ulos. Kaikki kiusasivat Annaa, sillä hän oli erillainen. Hän oli pyöreä. Muut koulun tytöt, myös Arisa, olivat langanlaihoja. Ja niin Annakin päätti laihduttaa. Annan ongelmia sivusta tarkkaillut tyttö yritti estää, mutta Arisa kannusti Annaa laihduttamaan. Anna laihtui, ja laihtui. Mutta koskaan hän ei ollut tarpeeksi hyvä omasta mielestään. Eräänä aamuna Anna oli laihempi kuin kukaan koulun tytöistä, ja oli iloinen. Mutta Arisa suuttui. Hän halusi olla paras, laihin ja kaunein. Ja niin tytöt aloittivat laihduttamisen suuren kilpailun. Eräänä aamuna kumpaakaan tyttöä ei näkynyt koulussa. Ei Annaa, eikä Arisaa, jolla olisi ollut Liikuntakerhon kokous. Oppilaat miettivät, missä lapset olivat, kunnes rehtori rykäisi, pyysi kaikki rinkiin, valot sammutettiin, lasten kuvat asetettiin ringin keskelle ja kynttilät sytytettiin. Kaikki tajusivat, että lapset olivat kuolleet alipainoonsa. Hyvää yötä, Oona."

16.1.2010, Torstai

Mulle toi Tian juttu oli kamala kokemus, en nukkunu koko yönä, mietin vaan Annaa ja Arisaa. Oli Arisan syy, että Anna kuoli. Se yks tyttö yritti estää. Mitä Tia haki takaa kertoessaan ton mulle? Koulu meni mulla tänää ihan hyvin, vaikka mietinkin Annaa, Arisaa ja Tiaa, joka tän jutun mulle kerto. Päätin, että heti kun pääsen kotiin, kysyn Tialta tarinan merkitystä.

Kotona mä juoksin heti mun ja Iriksen huoneeseen, jossa Tia asui. Mutta Tiaa ei näkynyt, vaikka sen ois pitäny olla jo kotona. "Se Tian juttu on kamala, oletkos sinä jo kuullut sen?" Äiti taputteli mun olkapäätä hellästi. "Oon, oon!" Kummallista, kuinka nopsaa jutut tääl levii. Tia kerto mulle tarinan yöllä, ja päivällä sen tietää kaikki!

Mä istuin junassa matkalla Espooseen, mun piti käydä ostaa pari rääsyy. En mä vaatteita tässä mielen tilas halunnu ostaa, mut hautajaiset on hautajaiset, ja niihi pitää pukeutuu. Mustaan. Mä en vielkää uskonu, et Tia oli kuollu. Jäi auton alle. Tyttörukka. Mä vähän luulen, et se teki sen tahalleen, koska löysin mun tyynyn alta kirjeen, johon oli kirjotettu Tian käsialalla mun nimi.

Rakas Oona,
Kun luet tän kirjeen, mä oon jo matkalla taivaaseen. Saatan jo ollakkin siellä,
mutta en oo varma. Mut mä tiiän, et sä pelkäät. Älä hätäile, en tee pahaa.
Nyt mä oon vaan enkeli, valkosiipinen. En myöskään tahdo,
että sinä kuolisit. Oona, sinulla on elämä edessä. Minulla se on
takana. Olen iloinen tästä ajasta, jonka sain olla Maan päällä. Tein
valintani itse, ja toivon, ettö kunnioitat päätöstäni sen enempää
murehtimatta. Jatka elämää, vanhempasi ovat hyviä ihmisiä,
Annekin joskus, opeta tyttö käyttäytymään.
Hän on vasta pieni. Mä sorruin huumeisiin, mut
pääsin eroon. Älä koskaan kokeile huumeita, tee se mun vuoksi,
Oona! Tiedät, että kerroin tarinan juuri
tästä syystä. Että kuollessani joku saisi tietää todellisen syyn. Ja sinä,
Oona, olet tarpeeksi fiksu, jotta voin antaa tämän sinulle. Sä keksit kyllä,
miks kerroin just ton tarinan: "Verenpunainen". Annan sinulle riipukseni sekä
kirjan, joka sisältää nämä tarinat, joita olen kertonut. "Enkeli" on täynnä
murheita, sekä arjen iloja. Ja nyt se kaikki on sun. Tiedän, että
olet hyvä ihminen, et vahingoita ketään. Riipus on minun, mutta ota se.
Mä aattelen sua, vaikka oonki jo kuollu. Usko pois.

Tia


17.1.2010, Perjantai

Vain Piia tiesi tapahtuneesta, mä luotan siihen täydellä. Enkä haluu, et sille käy kute Annalle, tai Arinalle. Tia teki oikein kirjoittaessaan mulle kirjeen, ja kertoassaan ton jutun, mut pitikö siitä maksaa hengellään? Olen opettanut Annea käyttäytymään, ja lukenut iloisimmat tarinat Enkelistä. Loput hän saa sitten lukea, kun on hieman vanhempi. Ehkä kuusitoista vuotiaana. Anne joutuu siis odottamaan monta, monta vuotta. Eli 11. Nyt mä oon tajunnu elämän tarkotuksen, ja oppinu elämään. Omelia on kiva nimi, Anne on hassu, ja me ollaa hyviä ystäviä! :) Surettaa silti Tia. Se oli hyvä ihminen, ei ois ansainnu tota. Mut mä en voinu estää sitä. Se oli päätöksensä tehny, ja mä aijon kunnioittaa sitä!

Terkuin, Omelia Taipale

Ps, viikonloppuna en voi kirjoittaa, sillä mä ja perhe mennää hakee Iris pois Sloveniasta, ja lohdutellaan Tian vanhempia, sekä sisaruksia.